Vaihtareista

Perjantaina tulee kuluneeksi 3 viikkoa siitä hetkestä, kun nousin taksista Chapoun pihaan ja olin kauhistunut. Oikeastaan kuitenkin vasta nyt viimeisen viikon ajan olen tutustunut paremmin muihin vaihtareihin, kun luennot ovat alkaneet ja on ruennut törmäämään samoihin naamoihin käytävillä. Mutta ketkä hemmetissä ovat halunneet tulla tänne maahan, joka ei tunne ruisleipää, englantia taikka iltapäiväruokailua?

Suurin yksittäinen vaihtariryhmä ovat ehdottomasti kiinalaiset. Heitä on useampi kymmen ja he ovatkin vallanneet esimerkiksi toisen enkun ryhmistä. Mitä heidän kanssaan olen jutellut, on tullut selväksi, että suurin osa heistä tunsi toisensa jo ennen tännetuloa. Osa oli jopa kämppiksiä keskenään. Mikäpä siinä,jos lähtee vaihtoon parhaiden kavereiden kanssa. Täällä törmää luonnollisesti myös paljon espanjalaisiin, italialaisiin sekä saksalaisiin. Jonkun verran kuulee myös englantia äidinkielenään puhuvia, kuten jenkkejä ja australialaisia. Nämä muodostavat käsitykseni mukaan enemmistön vaihtareista. Sitten on muutamia ihmisiä Tsekistä ja Romaniasta sekä yksittäisiä Venäjältä, Japanista, Afganistanista ja Palestiinasta.

Yksi asia, jonka olen huomannut näitä ihmisiä yhdistävä, on haluttomuus taikka kyvyttömyys puhua englantia. Hyvä on, olemme Ranskassa, joten puhutaan sitten ranskaa. Maassa maan tavalla. Silti minulle tuli jonkinlaisena järkytyksenä huomata, että vaihtarit täällä puhuvat oikeasti parempaa ranskaa kuin englantia. Kysymys ei ole ainoastaan italialaisista tai espanjalaisista, joita normaalisti kliseisesti syytetään englannin kielen taidottomuudesta, vaan kaikista. Jos on jonkun ihmisen kanssa kaksin taikka pienessä ryhmässä, voi ehkä keskustella englanniksi. Sen sijaan jos ryhmässä on neljä tai enemmän, niin kieli on automaattisesti ranska. No ainakin ranskan kielen ymmärrys on varmasti jo parantunut, kun yrittää seurata ruokapöytäkeskustelua. Ja kerrankin minä olen hiljaa.

Minun naapurihuoneistossa täällä Chapoussa asui puolalainen vaihtarityttö, tosin en tiedä missä yliopistossa hän opiskeli. Tyttö oli ovelasti laittanu oveensa lapun, jossa nimesi huoneensa "Päämajaksi". Tänne tuloni alkupäivinä olin vielä tietämätön, että mitä Päämaja merkitsi. Kovin nopeasti se kuitenkin selvisi. Kyseisessä huoneessa järjestettiin joka ilta maailmanlopun bileet. Sain aina nauttia aitiopaikalta musiikista, huudosta, älämölöstä sekä siitä, että naapurihuoneessa poltettiin sisällä. Manasimme päämajan menoa muiden vaihtareiden kanssa, jotka asuvat samalla käytävällä. Nyt kuitenkin yllättäen sunnuntain bileiden jälkeen on ollut aivan hiljaista ja eilen naapurikseni muutti uusi tyttö. En tiedä mitä puolalaiselle tapahtui, mutta kaipa se jonkin sortin häätö oli? Voi siis noinkin vaihtarielämäänsä viettää.

Lopuksi yleiseksi tiedoksi, että lemppari jälkiruoka koulussa on kuivakakku, jonka välissä on jotain sitruunacreamia ja lemppari kotiruoka on nuudeli, johon lisätään kanaesanssia.