Suomi, ikävä, Suomi-ikävää!

Koska olen ollut täällä jo lähes 2 kuukautta, on tietynlaista ikävää havaittavissa. En ole mikään kauhea ikävöitsijä luonteeltani, mutta Toulousessa ollessa ei voi välttyä huomaamasta, että Suomessa jotkut asiat ovat oikeasti paremmin! Listaan alle muutamia asioita, joita olen viime viikkoina ja päivinä huomannut kaipaavani. Asiat ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä sen mukaan miten ne mieleen tulevat.

1. Oma keittiö: Täällä Chapoussa minun ruuanlaittovälineeni on vedenkeitin. Toisin sanoen ruokavalioni on aika yksipuoleisesti nuudelilinjalla. Suomessa ollessani söin hyvin harvoin nuudeleita, joten ei mikään herkkuvalinta ruuaksi. Ah, kuinka kaipaankaan mahdollisuutta kokata, laittaa ruokaa, syödä jotain muuta kuin nuudeleita! Voisin tehdä ja syödä lasagnea, tulista tonnikalavuokaa, perunamuussia ja jauhenlihakastiketta, edes makaronilaatikkoa. Pitää vaan yrittää olla ajattelematta muuta ruokaa kuin nuudeleita niin selviää.

2. Kouluruokaloiden aukioloajat: Täällä rakas ruokalamme Arsenal -kampuksella on päivisin auki 11.30-13.30. ja aukeaa taas seiskalta illalla noin tunnin ajaksi. Eli päivällä on 2 tuntia aikaa käydä syömässä. Millä todennäköisyydellä ehdin käydä tuon kahden tunnin aikana syömässä tai että minulla on nälkä? Suomessa olen tottunut normaalisti menemään syömään iltapäivällä, kun täällä taasen ruokala menee kivasti kiinni juuri silloin. Kuinka monena päivänä olisinkaan halunnut mennä kolmelta loppuvan luennon jälkeen syömään? Mutta ei. Ja koska Arsenalin ainoa ruokala on auki ainoastaan 2 tuntia niin voitte kuvitella ne jonot. Ensin jonotetaan tarjottimelle, sitten salaattia, sitten pääruokaa ja jälkkäriä. Sen jälkeen sitten taistellaan tie auki jonnekin kassalle. Ei ihme, että ruokalasta löytyy mikroja, joissa voi lämmittää ruuan kaiken jonottamisen jälkeen.

3. Kouluruoka: Nyt kun päästiin puhumaan kouluruuasta niin jatketaan samalla linjalla. Kuvitelkaa Wiltsun ruoka (Wilhelmiina on yliopistoruokala Jyväskylässä, jonka ruokaa ei arvosteta kovin korkealle) ja erityisesti ne kuivahtaneet kalapuikot. Täälläkin saa kuivahtaneita, kylmiä, kalapuikkoja, mutta erona on se, että niiden kanssa ei saa mitään kermaviilikastiketta, jolla voisi peittää pahan maun tai saada ruokaan jotain kosteutta. Ruoka on siis mahdollisesti jopa Wiltsun ruokaa pahempaa. Ja koska ollaan Ranskassa, niin totta kai joka päivä pitää olla jotain tarjolla, johon on piillotettu "fruits de mer" eli simpukoita, katkarapuja sekä kokonaisia mustekaloja. Minä en siis ole mikään merenelävien ystävä. Toki ruokalasta löytyy pastalinja, josta saa yleensä ihan kohtuullista pastaa ja kastiketta. Mutta yllättäen olen jo kyllästynyt syömään koulussa päivä toisensa jälkeen pastaa ja kotona nuudeleita. Missä riisi ja perunat?!

4. Toimiva Internet-yhteys: Kun on ollut viikon täällä Chapoussa ilman toimivaa nettiä, osaa arvostaa Koasin verkkoa aivan uudella tavalla. Koska Chapoussa ei ole mitään muutakaan tekemistä kuin olla netissä, niin on hieman tuskallista pyöritellä viikko peukaloita ja toivoa netin aloittavan toiminnan.

5. Kahvi: Ranska, tuhansien kahviloiden maa. Epäilemättä, mutta onko liikaa pyydetty, että saisin aivan tavallista kahvia, jossa ei ole maitoa tai sokeria tai kermaa? Suomessa juon paljon kahvia mustana ja pidän kahvin juomisesta. Pakkohan aamulla on saada kahvia, jotta päivä lähtee käyntiin. Täällä Chapoussa minulla on pikakahvia, jota ei voi millään verrata oikeaan kahviin. Kahviloissa kun tilaat esimerkiksi cappuccinon, niin saat espresson, jonka päällä on kirjaimellisesti desi kermavaahtoa. Ei tuo ole enää kahvia. Kaipaan kahvinkeitintä ja suomalaista mustaa, kitkerää, kahvia.

6. Karkkia: En syö aivan älyttömiä määriä karkkia Suomessa, koska preferoin muita herkkuja. Täällä olen kuitenkin huomannut ikävöiväni karkkia. Ranskassa ei vaan ole tarjolla hyviä karkkeja, vaan aivan järkyttäviä Haribon epämääräsiä klönttejä. Parempi olla menemättä karkkihyllylle, koska tulee vain ikävä sirkusaakkosia tai ässä mixiä.

7. Kavereita: Kavereita luonnollisestikin. Seuraa, jossa voin olla oma itseni. Ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksi. Täälläkin on oikein mukavia ihmisiä, mutta ei ne teitä voita.

8. Luentoja, joista ymmärtää jotain: Jep, kunpa voisin olla Suomessa luennolla, josta ymmärrän jotain ja jossa voin oikeasti oppia jotain. Jotenkin on niin turhauttavaa istua useita tunteja päivässä luentosalissa ilman että oikeasti voi oppia tai ymmärtää. Aihe on mielenkiintoinen, mutta mitään ei vaan saa irti.

9. Yhteistä kieltä: Se, että pystyisi vaivattomasti kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, helpottaisi huomattavasti arkielämää tai omana itsenänsä oloa. Olen löytänyt täällä oman hiljaisen puoleni ja saatankin istua seurassa aivan hiljaa. Turhauttavaa, koska sanottavaahan minulta aina löytyy. Tosin ranskan kielen ymmärrys on kyllä parantunut huomattavasti parin kuukauden aikana.

Nonni, nyt on vuodatettu muutamia ärsyttäviä asioita, jotka ovat Suomessa paremmin ja joita sen vuoksi ikävöin täällä. Jotain, mitä ei kyllä ole ikävä, on lumi. Pidän enemmän tästä kelistä, joka täällä vallitsee.