Ranskalainen muuttoprosessi

Kuten olen aiemmin kertonut, asuin ylioppilaskylässä nimeltä Chapou. Heti sinne muuton yhteydessä minulle kuitenkin auttavasti englantia osaava respan setä kertoi, että joudun muuttamaan sieltä pois parin kuukauden kuluttua, koska kerrostaloni menee remonttiin. Kuvitella, ihana Chapouko, jonka seinistä ja katosta karisee maali? Itse muutto ei siis kauheasti minua harmittanut, mutta mielenkiintoista oli seurata muuttoprosessia ja sitä kuinka se eteni (tai ei edennyt) täällä Etelä-Ranskassa.

Joskus helmikuussa sain postissa (eli Chapou -tyyliin siivoja livautti lapun oveni raosta) lapun, jossa minua pyydettiin ruksimaan paikka jonne haluaisin muuttaa huhtikuun alussa. Toulousessa on useita ylioppilaskyliä, jotka sijaitsevat eri puolilla kaupunkia. Kaupungissa on myös useita yliopistoja, joiden yhteydessä nämä ylioppilaskylät usein ovat. Itse opiskelen keskustan kampuksella, joten innoissani raksin kohdan "Arsenal". Kyseinen ylioppilaskylä on yliopistoni yhteydessä ja huoneet siellä ovat huomattavasti uudempia ja näin ollen parempi kuntoisia kuin Chapoussa. Toiveikkaana jäin odottamaan tulevaa. Ja odotustahan kesti.

Mitään kirjallista informaatiota ei tämän yhden lapun jälkeen tullut päättäviltä tahoilta. Ei varmistusta tai eväystä. Pikku hiljaa opiskelijat, jotka asuivat samassa talossa kanssani, rupesivat käymään levottomiksi. Muutto lähestyy, mutta mitään ei kuulu. Sitten sain kuulla, että eräät ystäväni olivat käyneet laittamansa nimensä johonkin listaan respassa. Miten he olivat saaneet tiedon tästä listasta, ei minulla ole mitään tietoa. Seurasin heidän esimerkkiänsä ja kävin lisäämässä myös nimeni listaan. Tällä kertaa vaihtoehdot ylioppilaskylistä olivat supistuneet ja valitsin nyt kohdan "Rangueil". Kyseisestä ylioppilaskylästä en tiennyt oikeastaan mitään muuta kuin sen, että se on turvallisempi ja parempi vaihtoehto kuin se toinen mikä oli tarjolla. Ja sitten jatkettiin odotusta.

Muuttopäivä lähestyy, mutta mitään tietoa ei tule. Sitten, muutama viikko ennen remontin alkua, alkavat ihmiset samalta käytävältä saada lappuja (oven raosta työnnettynä tietenkin), joissa varmistettiin heidän muuttonsa toiseen ylioppilaskylään. Ei mihinkään niistä, johon he olivat toivoneet päästä tai jonka listaan he olivat laittaneet nimensä. Minä itse jatkan odottamista, mutta mitään ei kuulu. Lopulta kaikki ystäväni olivat saaneet muuttolapun, paitsi minä ja eräs saksalainen tyttö. Tämä tyttö kävi useina päivinä kysymässä Chapoun toimistosta, että mikä on tilanne. Miksi minä ja hän emme ole saaneet mitään lappua, onko jokin pielessä? Ranskalaiseen tyyliin toimistossa vaan todettiin, että ei hätää, ihan rauhassa, odotetaan. Joten mehän odotimme, kunnes remontin alkuun oli enää alle 2 viikkoa ja osa käytävän väestä oli jo muuttanut pois. Lopulta saimme kuulla, että voimme muuttaa Rangueiliin, kun saksalainen tyttö kävi taas kerran tivaamassa, että meidän täytyy päästä muuttamaan ennen seuraavaa viikkoa. Jostain kumman syystä vielä muuttopäivänäkin minua epäilytti suuresti, että näinköhän uudessa ylioppilaskylässä osataan odottaa meitä.

Kiitos ystävällisten ihmisten, jotka auttoivat minua muutossa pääsin lopulta Rangueiliin kaikkine tavaroineni. Ja täältä jopa löytyi minulle ja Sawinalle huoneet! Täytyy vain sanoa sen verran, että on aika tuskallista muuttaa metrolla ja bussilla. Kuka olisi uskonut, että 2 kuukaudessa miulle on kertynyt kamaa niin paljon, että sen kuljettamiseen uuteen paikkaan tarvittiin 4 ihmistä ja 2 kantokertaa? Oikeasti. Tämä tavaran määrä on ihan uskomaton. Joudun heittämään niin paljon tavaraa roskiin lähtiessä.

Uusi asuntoni on luksusta verrattuna Chapouhun, jossa minulla ei ollut minkäänlaista keittiötä tai jääkaappia(ei omaa tai yhteistä) sekä yhteiset vessat ja suihkut. Nyt minulla on oma jääkaappi, 2 levyä sekä oma vessa ja suihku! Niin, ja kokolattiamatto. Kaiken kaikkiaan huone muistuttaa hyttiä tai hotellihuonetta. Mutta voittaa Chapoun mennen tullen. Vaikka onkin lähes 20 minuutin metromatkan päässä yliopistolta, kun ennen kävelin Chapoulsta yliopistolle jonkun 15 minuuttia. Tämä ylioppilaskylä sijaitsee keskellä yliopistokampusta, jossa opetetaan luonnontieteitä. Ikkunastani avautuukin näkymä paikalliseen lääkikseen ja kampuksen ruokalaan on ehkä minuutin kävelymatka.

Kaiken kaikkiaan muuttoprosessi oli erilainen verrattuna Suomen vastaaviin. Suomessa saa aina informaatiota, kun kysyy. Voit olla myös varma, että kaikki päätökset tulevat kotiin kirjallisina. Ei niin kuin täällä, että joku henkilö ylioppilaskylän toimistossa sanoo, että okei, muuta sitten, jos kerran haluat. Vaikka Suomi onkin välillä ärsyttävän byrokraattinen, niin on se välillä lohduttavaa ja turvallista. Voit olla aika varma, että päätökset pitävät ja että ne ylipäätänsä tulevat.