lauantai 13. maaliskuuta 2010

Snapsit kaikille!

Aina puhutaan paljon kulttuurien välisistä eroista, mutta on eri asia huomata ne käytännössä. Täällä kohtaan uudelleen ja uudelleen tietyn tilanteen, jossa ei voi olla huomaamatta eroavaisuuksia Suomen ja Ranskan välillä. Kyse on tietenkin baarikulttuurista.

Ensinnäkin ihmismäärät. Suomessa säädellään aika tiukasti sitä, kuinka paljon otetaan ihmisiä baariin. Kai lainsäädäntökin jo sanoo jotain siihen? Mutta ei täällä! Hitto, baari saattaa olla kohtuullisen pieni, mutta jengiä löytyy sisältä. Totta kai poke päästää myös sinut sisälle, mutta onkin eri asia päästä sisälle ja PÄÄSTÄ sisälle. Pääset ovesta sisälle, mutta matka tökkää alkujaan siihen. Baari voi hyvinkin olla niin täysi, että saat käyttää kyynerpää-taktiikkaa, jotta pääset edes metrin eteenpäin. Käytännössä joudut tönimään koko ajan ihmisiä, jos haluat liikkua eteenpäin. Jos haluat jäädä paikalleen, joudut varautumaan olemaan tönittävänä. Kuvittele sitten sitä baaritiskiä! Lähes tunnin jonotus, jotta saat tilattua jotain ei ole ylikanttiin ajateltu.

Okei. Baari on tupaten täynnä ja haluat jossain vaiheessa mennä vessaan. Taistelet eka tiesi vessan ovelle huomataksesi, että koko baarissa on ainoastaan yksi toimiva vessa. Tai saattaa olla niin, että tytöille ja pojille on omat vessat, mutta miesten puolen vessan ovi ei pysy kiinni. Turha miesten tulla siihen naisten vessa jonoon, vaan he saavat tyytyä avoimen oven vessaan. Eikö Suomessa ole jotenkin lailla säädelty kuinka monta vessaa jossain baarissa pitää olla? Täällä käytäntö tuntuu jotenkin uskomattomalta. Ja entä niiden vessojen kunto? Voin luvata, että lattia on aina läpimärkä, paperi loppunut ja vessanpönttökin jotenkin epäilyttävä.

Suomessa baarimikot ovat yleensä aika asiallisia ja ehkä etäisiäkin? Ei täällä. Ilmeisesti baarimikon etuoikeuksiin kuuluu, että voi juoda työnohessa snapseja sekä hanaolutta. On ihan yleistä, että siinä työnohessa baarimikot kaatavat itselleen snapsit ja kiskovat ne. Tai että toisella kädellä laskee asiakkaalle olutta ja toisella juo olutta. Ei se minua häiritse, mutta kylhän se aluksi pisti silmään. Ei tuollein voisi tehdä Suomessa. Baari voi myös tarjota helpommin juomia asiakkaille kuin Suomessa. En minä muista ikinä, että Suomessa baarimikko olisi tarjonnut tequilaa pyytämättä ilmaiseksi.

Entä asiakkaiden baarikäyttäytyminen? Sen olen huomannut, että vastakkainen sukupuoli lähestyy huomattavasti helpommin baarissa täällä kuin Suomessa. Harvoimpa täytyy minun ja Kristiinan istua itseksemme pöydässä. Suurin osa on myös todella kohteliaita. Kerran esimerkiksi eräs mies pyysi meitä liittymään hänen ja ystäviensä pöytään juomaan viiniä, jota he olivat ostaneet. Kieltäydyimme kunniasta, mutta siitä huolimatta hetken kuluttua tämä sama mies tuli kahden täyden viinilasin kanssa luoksemme, antoi ne meille ja lähti pois. Kohteliasta.

Raivostuttavimpia baareissa ovat 17-vuotiaat miehen alut täynnä testosteronia. Ei hitto, ei niitä pitäis päästää baareihin. Mutta onneksi ne ovat aika harvassa.