La Ville Rosa, c'est Toulouse!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kuukausi, kun aloitin kävelemään Toulousen mukulakivikatuja. Koulumatka on tullut jo tutuksi eivätkä ranskalaiset parvekkeet taikka hienot ovennupit saa enään aikaan ihastuneita huokauksia. Bussiaikataulut ovat jotenkin päässä ja samoin tieto siitä, mitkä ruokakaupat ovat auki sunnuntaisin. Joten nyt voisi olla aika kuvailla uutta kotikaupunkiani, jossa tulen viettämään vielä useita kuukausia.

Ensiksi tiukkaa faktatietoa. Toulouse sijaitsee Etelä-Ranskassa. Wikipedian mukaan Toulousen metropolialueella asuu 1,1 miljoonaa ihmistä ja täällä onkin Pariisin jälkeen suurin yliopisto ja toiseksi eniten opiskelijoita. Toulousea kutsutaan "la ville rosaksi" eli punaiseksi kaupungiksi. Se johtuu siitä seikasta, että kadut ovat punaista mukulakiveä ja talot on rakennettu punatiilestä. Tämä pätee ainakin keskustan alueella, jonka talojen arkkitehtuuri on vanhaa ja koristeellista taattuun ranskalaiseen tyyliin. Kyllä ekoina viikkoina suomalaisen tytön pää kääntyili ihastuneena ympäriinsä. Miksi Suomen arkkitehtuuri on aina niin funktionaalista ja tylsää?

Kaupunki ei kuitenkaan ole pelkkää punatiilistä rakennusta. Toulousessa on kaksi kanaalia: Canal du Midi ja Canal du Brienne sekä joki la Garonne, joka halkoo kaupungin kahteen osaan. Eri puolilta kaupunkia löytyy myös useita puistoalueita, joista osan koko on suuri. Puistoissa on luonnollisesti suihkulähteitä, patsaita, ankkoja sekä riikinkukkoja, jotka käyskentelevät vapaana puistoissa. Mitenköhän riikinkukkoparat selviävät lumessa? Puistoista löytyy myös lapsille tarkoitettuja karusellejä ja esim. törmäilyautoja, joita Suomessa tapaa vain tivoleissa tai huvipuistoissa. Aluksi karusellit kummastuttivat, mutta nyt ne näyttävät jo sympaattisilta.

Asun hieman syrjässä keskustasta, joten olen ostanut kuukausikortin (10€), joka käy sekä bussiin sekä metroon. Bussit kulkevat täällä päivisin ihan toimivasti, esim. linja 16 bussi tulee aina 11 minuutin välein kotipysäkilleni. Käytännössä voi siis mennä vain pysäkille välittämättä kellonajasta. Klo: 22 maissa päiväbussit lopettavat kuitenkin toimintansa ja iltabussit astuvat kehiin. Iltabusseja kulkee huomattavasti harvemmin, puolen tunnin välein, puolille öin asti, jonka jälkeen ne lopettavat toimintansa. Sama on Toulousen metrossa. Metrolinjoja löytyy A ja B, joista B:stä lähtee myös minilinja C. Päivisin metroja kulkee n. 5 minuutin välein aina keskiyöhön, jollon metrot sulkeutuvat. Käytännössä Toulousessa ei siis ole minkäänlaista julkista liikennettä puolen yön jälkeen. Lähde siinä sitten baarista tarpopaan Chapouta kohti kylmässä tuulessa.

Toulousessa on eräs asia, joka kiinnitti minun ja Kristiinan huomion heti tänne saavuttuamme. Kaduilla oleskelee kauheasti kodittomia(?). Nämä ihmiset ovat n. 20-30 vuotiaita, yleensä miespuolisia, päällään epämääräiset vaatteet ja kääriytyneenä makuupussiin he huutelevat ohikulkijoille toivoen rahaa tai tupakkaa. Näillä ihmisillä, hampuuseilla kuten me Kristiinan kanssa heitä nimitetään, on aina koiria mukana, jotka juoksevat pitkin katuja vapaana. Koirat ovat aika isoja, joten ensimmäisen kerran kun kohtasin hampuusilauman ja heidän useat vapaana juoksevat koiransa, säikähdin. Mutta koirat, kuten myös omistajansa, ovat harmittomia. Paitsi.

Koska koirat juoksevat vapaana, tekevät ne myös jätöksensä ihan mihin tahansa. Tämän seurauksena Toulousessa ei voi kävellä nenä pystyssä, vaan on parasta pitää katse maassa. Muuten voi astua johonkin epämiellyttävään. Kyllä osaan taas arvostaa Suomessa olevaa tapaa kerätä koirien jätökset pois. Kummasti kaunista katunäkymää rumentaa isot ruskeat kasat pitkin katua.

Toulouse on kaunis kaupunki, joka ei ole liian iso. Periaatteessa kaupungin keskusta-alueen ja sen lähialueiden päästä päähän voi kävellä. Kaipa tämä on tavallaan Ranskan Jyväskylä.