Läppärin saa muttei puhelinta

Johtuen pienestä onnettomuudesta, johon jouduin viikonloppuna, kadotin siis laukkuni. On se jännä, miten niin pienessä tilassa voikin olla juuri ne kaikkein tärkeimmät tavarat, joita tarvitsee ja kaipaa. Ihan käytännönsyistä kuin myös nostalgian takia. Oi kuinka pidinkään siitä lompakosta ja laukusta.

Uudet pankkikortit ovat kuitenkin jo postissa ja suurlähetystöön on otettu yhteyttä. Näin ollen rahat ja passi ovat jo jotenkin järjestymässä. Uuteen opiskelukorttiinkin on hommattu jo kuvat. Jäljelle jää siis puhelimen uusiminen, joka myös oli tuossa laukussa. Suomessa uusin yleensä puhelimen kohtuullisen usein, yleensä vuoden välein. Nyt kuitenkin vanha puhelimeni oli ollut minulla jo pari vuotta. On siis jo hyvä aikakin uusia se! Tänään kävelin elektroniikka- ja puhelinkauppoihin katselukierrokselle. Ja yllätyin. Ensinnäkin Suomessa kokemukseni mukaan, jos nainen astelee elektroniikkakauppaan, tulee heti ainakin pari miesmyyjää siihen kyttäämään ja tarjoamaan apuaan. Mutta ei täällä. Aivan rauhassa sai katsella ja kävellä, kukaan ei tullut tarjoamaan apuaan.

Toinen yllätys. Kaupoissa puhelimista n. 4/5 osaa on kosketusnäytöllisiä, joka selittää sen miksi kaikilla täällä on sellainen. Loput ovatkin sitten jotain supermegakommunikaattoreita, joita en todellakaan osaa käyttää tai edes tarvitse. Suomessa on tottunut siihen, että ihan hyvän puhelimen saa sadalla eurolla ja allekin sen jos haluaa. Mutta ei täällä. Puhelimien hinnat lähtevät 250 €, mutta suurin osa on n. 400€. Ei kiitos.

Kolmas yllätys, muun elektroniikan hinnat. Kun katselin puhelimia, niin eksyin myös kamera- ja läppäriosastolle. Sattumoisin bongasin saman kameran, jonka itse ostin Suomesta joulun jälkeen tarjouksesta n. 180 eurolla (normaalisti hinta n. 250€). Täällä se kamera maksoi 125 €! Samsungin miniläppäri 250€, kuuloke-mikrofoniyhdistelmä, jonka ostin äitille Suomessa n. 16€ hintaan on täällä 9,90€. Miten puhelimet voi olla niin sikakalliita, kun kaikki muu on halvempaa?

Mutta takaisin puhelimiin. En todellakaan aio tuhlata useaa sataa euroa puhelimeen, jonka kuitenkin hajottaisin seuraavan puolen vuoden sisällä. Täytyy ehkä odottaa, kun äiti tulee tänne n. kuukauden kuluttua. Jos siltä vaikka tilais puhelimen Suomesta. Kyl mä nyt kuukauden selviän ilman puhelinta. En ehkä Suomessa, mut täällä leikiten. Toivottavasti.